Tikli Donna Tartt

 Paksu kirja. En koskaan hanki mitään etukäteistietoa kirjoista joita luen, otan vain kiinnostavan näköisen kirjan, sitten luen sen loppuun oli siinä mitä oli. Tässä paksuus kiinnosti. Kuvittelin jotenkin, että kirja pysähtyneesti pyörisi liki koko 900 sivunsa verran aina vain saman hotellihuoneen ympärillä käyden läpi sen jokaisen seinätiilenkin, ja eksyneen hämähäkin ja ikkunalistan kärpäset, ehkä vähän välissä päähenkilö, lihava mies, tutkisi itseään ekshibitionistisesti. Yllätyin positiivisesti sillä mistään tällaisesta ei kumminkaan ollut kysymys vaan kirjassa tapahtui paljon ja sisälsi erillaisia henkilöitä. En tahdo paljastaa liikaa, mutta -räjähdys, -.taide, -riippuvuus, -Poika joka kaipaa äitiään, -syylisyys. Hyvin kuvattu.