Pallosalama, James Bond, 007

 Kirjassa oli hyvin kuvattu ja kerrottu kaikki paikat ja mitä ihmisillä on päällä; koneet ja laitteet ja niiden toiminta. Silti tiivis juoni sopii 314 sivuun. Yllättävän hyvä kirja siinä suhteessa, että tarina tuntuu sillalailla todelliselta, että ei ole välittömästi huomattavia juoni virheitä, jotka saisi tuntumaan juonen epäuskottavalta, esimerkiksi ei vedetä tyhjästä esineitä apuvälineitä, tai suoriteta yli-inhimillisiä voimainkoetuksia tai epäuskottavan vaikeita taidon näytteitä. Seksi on mutta sitä ei ole kuvattu sen sijaan on kuvattu tarkasti juominen ja polttaminen. Bond ei ole niin kuin Mustanaamio, että juo vaan maitoa. Parempi kirja kuin odotin, ei ihme, että Bondista on tehty elokuvia.

Middlesex

uhm öh tuota noin siinä on niin kuin hermafrodiitti ihminen Calliopeija kertojana joka kirjoittaa ikään kuin kirjaa 41 vuotiaana itsestään ja suvusta, perheestään miten hänen isoäitinsä ja isoisänsä tulivat Amerikkaan he olivat silkin tekiöitä. Calliopeijahan ei ole mikään teoksen oikea kirjoittaja, se minun piti tarkistaa kannesta, vaan vain henkilöhahmo se on sellainen postmoderni tehokeino jolla saa lukijan irti tarinasta.

    Kirja muistuttaa ainakin aluksi hieman historiallista romaania kuin mitä Wilbur Smith tai vaikkapa Mika Waltari on kirjoittanut. Hyvää tarinaa vaikkapa Ford tehtaan henkilöstö politiikasta, miten he tulivat kotiin asti katsomaan, että työntekijä harjaa hampaansa varmasti oikein. 

    Calliopeija on siis lapsena kaunis tyttö, mutta teininä muuttuu vähän kuin pojaksi ja hänellä on molemmat sukupuolielimet. Kaikki seksi lisääntymis kohdat on kerrottu kohdistetusti niin että Calliopeija kai niiden kautta läpi käy syitä intersukupuolisuuteensa, oliko siihen syy se, että hänen isovanhemmat olivat sukua keskenään vai se, että äiti ja isä käyttivät avaruusajan tekniikkaa saadakseen lapsekseen varmasti tytön sinä seksi kertana kun siittivät Calliopeijan. Vaikka siis hänhän on kotoisin sieltä päin Kreikkaa missä kulkee tällaista geneettistä häiriötä ihmisillä mikä varmaan se suurin syy. Seksiä on paljon ei niin paljon, että kirja olisi roska novelli, vaan postmoderni. Suomi mainittu muutaman kerran, en sitten tiedä oliko ne suomentajan lisäyksiä; suomentanut Juhani Lindholm.

Kirjan nimi Middlesex tulee heidän kotitalon nimestä sellainen moderni talo jossa ovetkin ovat sellaisia hydrostaatisiahaitareita ja isot ikkunat. He muuttavat siihen,  Caliopeijan olessa 7, kun isä saa vakuutusrahat kun hänen baarinsa palaa vuoden 1967 rotumellakoissa. Paljon ihan hauskoja kohtia.

Johdatus woketukseen heh heh he:

 Lukijan ABC-kirja Johdatus kirjallisuuden nykyteorioihin ja kirjallisuudentutkimuksen suuntauksiin

Valitsen tosiaan ihan melkein kokonaan sattumanvaraisesti kirjoja mitä luen, tarkoitukseni on päästä sellaiseen moodiin jossa kirjoittaminen sujuu helposti tai jotain, olenkin jo kirjoittanut muutaman sivun, että: "pröö rör röö nyn nyy...", nyt sattui tällainen kirja mietin, että tämä on jonkun nuoren humanistiksi aikovan lukiolaisen pänttäyskirja, sisältä löytyikin paljon sivunlaitaan tehtyjä muistiinpanoja.

Aluksi kirja tuntui vain taulukolta erilaisia hienosanasia lukemisensuuntauksia ja lyhyeltä selitykseltä mitä ne tarkoittaa, ja sitä se olikin, mutta meni vähän syvemmälle. Nytpä tiedän kun katselen Youtubesta videoesseetä, että mitä koulukuntaa se edustaa, tai tietäisin jos olisin opiskellut ulkoa sanojen merkitykset, mutta sitähän en tee kun en ole lukemassa mihinkään pääsykokeeseen. Tarvitsisin enemmän lukea kirjoja jotka kertoo lukemisen sijaan kirjoittamisesta kuten Joseph Campbellin Hero with A Thousand Faces 

Mutta mutta iso mutta lainaus kirjasta:

*Marxilaisen tutkijan tavoite on muuttaa maailmaa paremmaksi

Miten naivia, ja tämä on vain esimerkki sitä on lisää, ei ihme, että nyt on wokea, kun sitä on nuorille vaikutus herkille älyköille tuputettu ongelmattomana maailman pelastajana. 

 Toivottavasti tällaisten kirjojen lisäksi näihin kouluihin pyrkivät nuoret joutuvat pänttäämään myös vaikkapa Friedrich Hayekin The Road to Serfdom(Tie orjuuteen) katsos vaan sillä ei ole suomenkielistä wikiä:

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Road_to_Serfdom

Tämä ainoa suomenkielinen wiki mitä löysin:

https://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/tie%20orjuuteen

 

Dekaanin Joulukuu

 Älykäs kirja. Dekaani käy hautajaisissa ja keskustelee ystäviensä kanssa artikkeleista joita on kirjoittanut. Esimerkiksi lyijyn haitoista sivilisaatiolle niin kuin antiikin Roomassa ja lyijymaali ghetoissa. 

Pientä tekstiä, ja pienemmäksi käy, kun tulee esimerkkejä artikkeleista. 

Taustalla kommunistisen valtion ihmisten köyhyys, kyylääminen ja kontrollointi, kun puhelintakin kuunnellaan niin, että salakuuntelia saattaa osallistua kahden väliseen puheeseen tinkaamalla. Sitten vasta kohtana kommunistiselle maalle on Amerikka jossa on kyllä vapaus, mutta sitten muita ongelmia kuten köyhien huume ongelmat.

Vähän vanhentunut kirja, monet jännät jutut ovat jo niin yleistietoa, että niissä ei niin ole jännyyttä. Ja ongelmat jotka se nostaa esiin on jo pitkälle korjattu.

Punainen mies, Musta mies

 No ei minuun purrut ns. musta huumori minusta vain kakka juttuja.

Tikli Donna Tartt

 Paksu kirja. En koskaan hanki mitään etukäteistietoa kirjoista joita luen, otan vain kiinnostavan näköisen kirjan, sitten luen sen loppuun oli siinä mitä oli. Tässä paksuus kiinnosti. Kuvittelin jotenkin, että kirja pysähtyneesti pyörisi liki koko 900 sivunsa verran aina vain saman hotellihuoneen ympärillä käyden läpi sen jokaisen seinätiilenkin, ja eksyneen hämähäkin ja ikkunalistan kärpäset, ehkä vähän välissä päähenkilö, lihava mies, tutkisi itseään ekshibitionistisesti. Yllätyin positiivisesti sillä mistään tällaisesta ei kumminkaan ollut kysymys vaan kirjassa tapahtui paljon ja sisälsi erillaisia henkilöitä. En tahdo paljastaa liikaa, mutta -räjähdys, -.taide, -riippuvuus, -Poika joka kaipaa äitiään, -syylisyys. Hyvin kuvattu. 

Yökulkija

 Ihan kiva kirja. Hassua miten eläinmuodossa myös vaateet ja aseet muutuu eläimeksi niin kuin sudeksi, järkevämmältä tuntuisi jos ne tippuisi pois epäsovina uuteen susimuotoon, mutta onhan se kätevää niin on tavarat aina mukana, mikäköhän on maksimi määrä tavaraa jonka voi muuttaa itsensä mukana? 

Tykkäsin kun sijoittuu fantasia maailmaan joka muistuttaa lappalaisten mytölokiaa ja kalevalaa. Niin kuin olisi jossain vanhassa mytologiasuomessa, sellaisia sanojakin käytettiin kuin ahkio, joiku, kieppi...

Kaikki tuntui ajoittain niin pieneltä, että vaan muutama kota siellä täällä jossa yksi perhe, ei mitään jättimäisiä fantasia armeijoita, ja taijatkin vaikutti vain taikauskolta tai joikuamis transsin aiheuttamalta harhalta. Mutta loppua kohden vähän kasvoi mahtipontisuus tarinassa.